Ollessani Apple-busineksessa yrittäjänä niin lähes joka vuosi tuli käytyä tammikuussa San Franciscossa ja elokuussa Bostonissa vuosittaisissa MacWorld -tapahtumissa. Sitten myöhemmin myöskin New Yorkissa. Suurissa tapahtumissa esitellään tänäkin päivänä uusia Mac-maailman tuotteita ja innovaatioita. Messuilla näimme Applen uudet lanseeraukset heti ensimmäisten joukossa ja kuuntelimme innostavia puheita.

Siellä tutustuin ja hain uusia kontakteja päämiehiin, joiden kanssa solmittiin mm. maahantuonti-sopimuksia.

Silloin kun Apple muutaman vuoden lisensoi Mac-käyttöjärjestelmäänsä muillekin niin avasin suhteet Power Computing -valmistajaan ja toimme maahan heidän tietokoneitaan. Business kasvoi hyvin siihen asti kunnes Steve Jobs tuli takaisin Applen johtoon ja vihelsi pelin poikki. Mac-kloonit alkoivat syödä Applen markkinaosuutta ja sehän ei Jobsille sopinut.

Yksien messujen avajaisten Steve Jobsin aloituspuheen jälkeen tutustuin häneen lähemmin. Olin silloin myynti- ja markkinointijohtajan toimen ohella myös yrityksemme asiakaslehden päätoimittajana ja tietenkin kuljin silmät ja korvat avoinna etsien jutun juurta. Varustettuna myöskin kameralla, jolla voi uutuudet ja hetket tallentaa.

Huomasin kun Steve käveli messuilla erään silloisen Applen hallituksen jäsenen kanssa. Tuumin hetken ja rohkaisin mieleni, että nyt on hyvä hetki vaihtaa kuulumiset hänen kanssaan. Kävelin reippaasti hänen luokseen, ojensin käteni ja esittelin innokkaasti itseni. ”... ja kerroin, että olen Apple-kauppias Suomesta.” Ja jatkoin: ” By the way, tiedätkö missä Suomi sijaitsee?” Tiesihän hän, siinä Ruotsin vieressä. Steven kädenpuristus ei ollut mikään jämäkkä vaan enemmänkin löysä, mikä jäi mieleeni. Katsekontakti oli mieleenpainuvan hyvä. Kiittelin häntä erinomaisesta avajaispuheesta ja uusista tuotelanseerauksista. Siinä tovi vaihdettiin kuulumisia. Hän kyseli mm. Apple-busineksen tilasta Suomessa. Ja kerroin hänelle.

Keskustelumme loppuhetkillä kysyin, siirtyen Steven viereen ja ojentaen samalla kameraani Applen hallitusmiehelle, että sopiiko ottaa yhteiskuva meistä niin voin laittaa sen meidän asiakaslehteen. Silloin hän vihelsi pelin poikki. ”Kuule Veli, jos muut messuvieraat näkevät, että otamme yhteiskuvan niin hetken kuluttua tässä on satojen metrien jono muitakin pyytämässä kuviin ja sitä minä en halua. Siis sopiiko ettei oteta?” Ja minä ystävällisesti totesin, että sopii ja kiittelin mukavasta tapaamisestamme.

Jatkoin siitä messujen kiertämistä. Olin hyvällä mielellä kohtaamisestamme ja ajattelin, että olipa hyvä kun tuli kysyttyä kuvaankin. Ei jää myöhemmin harmittamaan, että olisi pitänyt kysyä.

Sillä jos et kysy niin vastaus on aina ei.

Sama motto, mietelause, sopii päätöksentekoa vaativiin tilanteisiin kuten asiakaskohtaamisiin esimerkiksi myynnin parissa. Muista kysyä tilausta. Ei ole mitään hävittävää. Toki muihinkin tilanteisiin niin töissä kuin vapaa-ajallakin.

Tapasin Jobsin toisenkin kerran muutaman vuoden jälkeen Mac-messuilla ja silloin kerroin mm., että olen Nokia-maasta. Se herätti hänessä selvästikin kiinnostusta ja hyviä kysymyksiä. Siitä kerron myöhemmin.

Tarinoita riittää ja niistä oppimistani asioista kerron mm. valmennuksissani.

Näihin tunnelmiin

yt. Veli